Turvallinen tila käsitetään tapahtumissa yleisesti tilana, jossa ei suvaita häirintää tai syrjintää. Asiaa voi kuitenkin tarkastella myös sosiaalisen turvallisuuden näkökulmasta.

Aivomme tarkkailevat ympäristöämme jatkuvasti ja tiedostamattamme sosiaalisten uhkien ja mahdollisuuksien kautta. Neurotieteilijä David Rockin kehittämä viiden kohdan SCARF-malli selittää, miksi ja miten ihminen reagoi erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Kun nämä tekijät on huomioitu, aivot tulkitsevat kohtaamisen turvalliseksi ja olemme huomattavasti valmiimpia vastaanottamaan uutta.

Me Pulpissa sovellamme tätä mallia tapahtumasuunnittelun apuna yhtenä työkaluna, jolla varmistetaan tapahtuman vaikuttavuus.

Muutama esimerkki SCRAF mallin käyttämisestä tapahtumissa:

• Status: Jokainen osallistuja haluaa kokea olevansa tärkeä ja merkityksellinen osa tapahtumaa, ei pelkkä palanen yleisöä. Esimerkiksi yksilöllinen huomio, vaikkapa nimen käyttäminen, henkilökohtainen tervehdys tai mahdollisuus vaikuttaa tapahtuman kulkuun vahvistaa tunnetta merkityksellisyydestä. Aito kiinnostus osallistujan kokemuksesta on myös tärkeää.

• Ennustettavuus (Certainty): Jos osallistuja kokee, ettei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, minne mennä ja milloin, turhautuminen kasvaa, kortisolitasot nousevat, valmius omaksua uusia asioita laskee. Tältä vältytään, kun opasteet, ohjelma ja aikataulut ovat selkeitä ja yllätyksetkin suunnitellaan niin, että ne tuntuvat positiivisilta, eivät kuormittavilta.

• Autonomia (Autonomy): Kun osallistuja kokee, että hän voi vaikuttaa omaan kokemukseensa tapahtumassa, aivot tulkitsevat tilanteen turvalliseksi ja kiinnostavaksi. Autonomia voi tarkoittaa esimerkiksi valinnaisia rinnakkaissisältöjä, oman aikataulun joustavuutta tai mahdollisuutta osallistua eri tavoin esimerkiksi kuunnellen, keskustellen tai tekemällä. Pienilläkin valinnoilla, kuten mihin istun tai minkä kanavan kautta jaan oman kokemukseni, on merkitystä.

• Yhteenkuuluvuus (Relatedness): Ihminen on laumaeläin: haluamme tulla hyväksytyiksi ryhmässä ja kuulua joukkoon. Siksi tapahtumissa ystävällinen vastaanotto on erittäin tärkeässä roolissa. Kun osallistuja tuntee olevansa osa yhteisöä, aivot vapauttavat luottamushormoni oksitosiinia, joka lisää myönteistä suhtautumista, uteliaisuutta sekä halua kuunnella ja ymmärtää. Yhteiset symbolit kuten esimerkiksi rannekkeet, paidat, huivit tuovat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Osallistavat hetket, yhteisten tarinoiden jakaminen, vuorovaikutukseen rohkaisevat tilat ja aktiviteetit ovat myös hyviä elementtejä yhteenkuuluvuuden tunteen luomiseksi.

• Oikeudenmukaisuus (Fairness): Pienetkin epäreiluuden kokemukset syövät vaikuttavuutta. Jos osa yleisöstä pääsee nopeammin sisään, jos tarjoiluissa kohdataan eriarvoisuutta tai jos ohjelma ei vastaa luvattua, osallistuja kokee tilanteen epäreiluksi. Me varmistamme, että jokainen kohtaaminen, ohjelmasta palveluihin, on reilu ja läpinäkyvä. Kun osallistujan ei tarvitse käyttää energiaa epäoikeudenmukaisuuden pohtimiseen, hän voi keskittyä itse asiaan.

Muun muassa nämä tekijät vaikuttavat merkittävästi siihen, miten kohderyhmäsi kokee sinut, kuinka hyvin viestisi tavoittaa yleisön ja miten hyvin tapahtumasi tavoitteet toteutuvat.

Jos haluat maksimoida kohtaamisten vaikuttavuuden, ota yhteyttä Pulpiin –suunnittelemme ja toteutamme sinulle parhaan mahdollisen ratkaisun.